ARTIKKELI

Voisalmentie 13 C 19

53920 LAPPEENRANTA 16.03.2010

TALOUDENLLISEN TOIMINNAN PYRKIMYS ?

Taloudellisen laman iskettyä voidaan hyvin kysyä, mihin ennen lamaa taloudellisella toiminnalla

pyrittiin. Pyrittiinkö sillä tahalliseen laman tuottamiseen? Onko lama tahallisesti aiheutettu väärillä

toimilla, kuten valuuttasääntöjä rikkomalla ja hyväksymällä inflatorinen kehitys, väärällä

sijoituspolitiikalla, joka suosii suuryrityksiä, fuusioita ja kartelleja jotka sitten lopettavat tehtaita

ympäri suomea ja maailmaa, talouspolitiikalla joka hyväksyy työn siirtämisen ulkomaille.

Halpatyövoiman käyttö ja imperialistiset periaatteet johon liittyy valuutan ylipainaminen ja

kaikenlaisten turhien plantaasien ja tuotantolaitosten perustaminen roskarahalla kehitysmaihin sekä

epädemokraattisiksi katsottuihin hallintosysteemeihin ja valtioihin, kuten Kiinan, jotka rikkovat

ilmastopäästörajoituksia ja käyttävät oman maansa kansalaisia halpatyövoimana kuuluu myös

kuvaan. Mieleeni tulee sanonta: Tuotannon kannattaa olla siellä missä on markkinat.

Mutta tämä on täysin väärää ajattelua. Järkevässä taloudessa yleensä myydään tuotteita sinne

missä on tarpeita ja haluja ostaa tuotteita. Ostaja ei määrää tuotantotapoja tai sitä missä tuotanto

tapahtuu. Sitä paitsi ulkomaille siirretty tuotanto yleensä tulee maksamaan valtiolle itselleen

enemmin kuin siitä saa voittoa ja voitot menevät sijoituskeinottelijoille.

Niinpä englantilaisesta Barrings-pankista Nokiaan ovat kaikki hurahtaneet ulkomaisiin

sijoituskohteisiin, kuka mihinkin jopa politiikkojen suosiollisuudella (joilla yleensä ei ole mitään

taloustieteellistä koulutusta). Koko taloudellinen ajattelutapa on vanhentunut, joko liian

marxilainen tai liian imperialistinen tai molempia ja jossa on suosittu suurtuotantoyksiköitä

aivan liikaa. Euroopan ja Pohjois-Amerikkalaisenkin talouden rakennemuutos onkin vasta alussa.

Ympäristötekijät huomioiden ei voida kuvitellakaan kansainvälisiä suuryrityksiä, joihin upotetaan

rahaa älyttömiä määriä ja jotka sitten katoavat pimeille rahamarkkinoille ja josta osa ehkä

palautuu korruption muodossa, kunhan inflaatio on syönyt osan rahan arvosta.

Tasapainoisen talouden periaatteet voitaisiin lausua yksinkertaisesti:

- Oikea valuuttapolitiikka. Valuuttaa ei inflatorisoida eikä ulkomaisia valuuttoja tueta.

Jos niitä tuetaan kaikki ne joiden valuuttaa tuetaan painavat rahaa valuuttasääntöjen vastaisesti.

Oikea raha perustuu valtiolliseen rahaan. Euro ei ole kuin valuuttakeinottelua. Kaiken lisäksi

melko fasistisen imperialistista valuuttakeinottelua jolla halutaan haalia omistuksiin

kehitysmaista kaikenlainen vähänkin arvokas ja jatkaa imperialistista keskiaikaiseen

inkvisitioajatteluun perustuvaa elämäntyyliä: Siinä tarjotaan Paavin nimissä roomalaistyyppistä

totalitaarista EU-hallintoa (Capitolium). Fas - jumalallisesti pyhä Eu näin yrittää hoivat maailmaa

mutta aiheuttaa vain taloussotkuja. Valuuttapolitiikka onkin varsin arka asia koska edes

Yhdysvaltain Presidentti ei ole puuttunut valuuttapolitiikkaa edes "skunkin" vertaan.

Se nimittäin osaa haista maailmalla. Siihen jopa liittyy silkkaa kerjäämistä, kun oman maan

valuutan arvo on tyystin romahtanut, kuten Romanian kohdalla on tapahtunut.

- Oikea palkkapolitiikkaa. Se perustuu rehelliseen taulukkopalkkasysteemiin, jossa huomioidaan

koulutus. Demokraattinen palkkapolitiikka takaa lisäksi yhteiskunnan tasapainon.

Mitä provisiopalkkoihin tulee voidaan sanoa että siinäkin suhteessa tulisi sääntöjä tarkistaa.

Provisiot toimivat tietyissä tapauksissa, mutta useimmiten provisiopalkkainen johtaja vain

yksipuolistaa yrityksen ja tuhoaa innoavatiivisuuden yrityksestä yrittäessään kahmia itselleen

mahdollisimman paljon provisioita mahdollisimman nopeasti.

- Oikea Finannasipolitiikkaa: Valtion tulee tukee oikeita kehityssuuntauksia, lähinnä oman maan

taloudellista itsemääräämisoikeutta ja riittävän laajaa taloudellista omavaraisuutta. Suomessa esim.

Maatalous voisi olla jopa 90%:sesti omavarainen, kun ei huomioida tuontiviinejä ja hedelmiä.

Esimerkiksi tonnikalaa tuodaan aivan liikaa vaikka hyvin säilötty kilohaili olisi yhtä

hyvää. Kotimaisten tuotteiden hintaa vain keinotekoisesti nostetaan tuontikartelleiden hyväksi

vaikkapa sitten pitämällä oman maan tuotteiden ALV-veroa ylikorkeana, vaikka se pitäisi olla

kaikkien myytävien tuotteiden osalta max. 10 %. Alv-veron avulla EU toteuttaa silkkaa

finanssikeinottelua; tukee salaa tiettyjä kansainvälisiä sijoitusklikkejä jotka lisäksi käyttävät

hyväkseen afrikkalaista, ym. Halpatyövoimaa, jotka houkutellaan useimmiten perusteettomasti

omasta maasta eräänlaisiksi uusorjiksi.

- Oikea veropolitiikka. Oikea veropolitiikka on demokraattista ja huomioi sen, että esim. juuri

ALV-vero on demokraattinen. Palkkojen kohdalla versoasteikon arvioiminen on vaikeampaa

mutta demokraattisessa palkkapolitiikassa korkein vero olisi mielestäni n.22 %, kun alin

palkkaluokka on 20 % ylimmästä palkkaluokasta. Tämä koskee siis peruspalkkoja, ei

vuorotyölisiä, tai muitakaan lisiä, kuten vaarallisen työn lisää tai ylityökorvauksia tai provisioita.

Sosiaaliturvamaksukin on erikseen (10%). Sotu-maksu tulisikin mielestäni laskea nettopalkasta.

Oikeaan veropolitiikkaan kuuluu myös se, että jos valtion tulot ovat suuremmat kuin menot

valtio tekee yleisten töiden varauksia jotka se käyttää seuraavina vuosina, varsinkin silloin

kun tapahtuu talouden hiipumista, jolloin hiipuvaa taloutta kohotetaan lisäämällä julkisia töitä:

siltoja, kouluja, rautateitä, kierrätyslaitoksia, jne. Joihin aiempien vuosien veroylijäämät siis

tulisi käyttää.

- Oikea kilpailu. Kilpailu ei ole pikajuoksua ja markkinoiden kahmimista vaan järkevästi

perusteltua tarveharkintaista taloutta. Esimerkkinä Nokia joka on taloustieteestä mitään

välittämättä, ehkäpä politiikkojen innoittamana, sijoittanut ulkomaille erilaisiin tehtaisiin ja

kahminut jopa 30%:tin markkinaosuuden suomalaisten verorahoja käyttämällä.

Näin koska esim. Saksalaiset ovat niin nuukia, etteivät moiseen maksuruljanssiin ryhtyisi.

Eli tavallaan annettiin Nokialle markkinoita koska "urheiluhullut" suomalaiset maksoivat koko

puhelinruljanssin verorahoillaan. Sitten kun markkinat alkoivat hiipua ja myynti laskee, toki sen

myynti, joka tuottaa eniten laskee suhteessa yleensä eniten ja tappiot ovat suhteessa suurimmat.

Puhelinmarkkinoissa pärjäävätkin pientuottajat tulevaisuudessa paremmin, kun eivät lähde

ryntäilemään markkinoille. Jotkut taas kuten Coca-Cola ovat ovelampia ja pitävät itsellään vain

tietyn "lisenssiauktoriteettioikeuden" ja nostavat kohtuullisemman voiton, mutta pyrkivät kuitenkin

tuhoamaan pienempiä tuotantolaitoksia, kuten suomesta perinnelimonaaditehtaat.

Todellisuudessa tuotteet niin kutsutusti kilpailevat hinnalla ja laadulla.

Tuotteiden hinta pitäisi kuitenkin laskea realistisesti taulukkopalkkaan perustuvasti ja kaikki

reaalikustannukset huomioiden. Useissa maissa on vallalla vimmattu halu kilpailla mitä

oudoimmilla aloilla, joihin sitten ympätään valtion tukea mistään valuuttasäännöistä ja

inflaation vaaroistakaan välittämättä; tai välittämättä kuljetuskustannuksista tai yleensäkään

taloudellisista kriteereistä. Tällaista kilpailua edustaa esimerkiksi Saksalaisten mansikoiden

tuonti Suomeen sekä Kiinalaisten jokirapujen tuonti Suomeen.yritetään siis vallata vain

valtauksen vuoksi mitä omalaatuisempia markkinoita, ilman että siihen olisi mitään tarvetta

tai välittämättä ekologisistakaan seurauksista. Jopa terveydellisiä kysymyksiä katsotaan täysin läpi

sormien - paitsi jos puhutaan tupakasta - se saa politiikot kiimaan.

Kilpailun kannalta katsoen pienet tuottajat eivät kuitenkaan jää jalkoihin kun pitävät kiinni laadusta

ja laskevat hinnan tarkemmin ja organisoivat tuotannon järkevästi.

Tässä on siis esitetty eräitä periaatteita. Mikä sitten maksaa taloudessa. Se on mielestäni

erilaiset piilokustannukset jotka ennen kaikkea liittyvä tuontituotteisiin jotka usein tuodaan

hyvinkin kaukaa, vaikka ne voitaisiin valmistaa omassa massa; erilaiset usein perusteettomat

vienti ja tuontituet jotka liittyvät vaikkapa Saksalaisiin mansikoihin sekä niihin liittyvä

hävikki. Sekä kuljetushävikki (tuotteita tuhoutuu tai pilaantuu kuljetuksen aikana) ja

varastohävikki (tuotteet mätänevät varastossa kun ne eivät mene kaupaksi).

Piilokustannukset liittyvät varsinkin ydinvoimaloihin, joiden piilokustannuksia ei ole lainkaan

julkistettu. Näihin kuuluu mm. Ydinjätteet varastoiminen kalliosuojiin. Kansalaiset maksavat

veroillaan osan tästäkin pelleilystä vaikka eivät ydinvoimalan tuottamaa sähköä varsinaisesti

käyttäisikään. Ydinvoimalat pitäisikin kaikki korvata kotimaisesti valmistetuilla

biovoimalalaitoksilla, jotka polttavat myös mahdollisimman monen vanhan kaatopaikan

palavan aineksen ja vieläpä sulattavat metallit metalliharkoiksi, jotka voidaan myydä eteenpäin.

Lisäksi tulisi kehitellä tuulivoimaa sekä suunnitellaan sähkölinjat uudelleen tai ainakin korjata

heikoimmat lenkit. Sähköjunat, paitsi kaupunkijunat ja raitiovaunut, tulisi muuttaa "hybridijuniksi"

joissa on oma biovoimala, ts. Biodiesel. Kaiken kaikkiaan tulisi kehitellä luomu-ajattelua aina

kasvisuute-lannoitteesta biovoimaloihin, biomaaleihin ja luomulakkoihin sekä bioasumiseen

saakka. Otetaan huomioon vaikkapa kaukolämpöjärjestelmä joka on täysin antiikkinen, jossa

lämpö siirretään lämpöputkiston avulla. Pitäisi alkaa kokeilla vaikkapa systeemiä jossa lämpö

siirretään matalataajuussähkön avulla, kuten itseasiassa sähköhitsauksessa tehdäänkin.

Ihminen on aina toiminut luonnon voimia vastaan kuin keskiaikainen inkvisitiopappi.

Pitäisi alkaa kaiken kaikkiaan ymmärtämään paremmin luonnon voimia.

Voi nimittäin olla niin, että kun ilmastopäästökertymiä on liikaa juuri voimalinjojen sähkö

alkaakin kondensoitumaan ilmakehään päästöhiukkasiin ja saastepöly voi aiheuttaa myös sähkön

suoranaista purkautumista ympäristöön.

Ilmakehän sähköisyys lisääntyy ja ukkosilmat lisääntyvät aiheuttaen jatkuvia

tuotantokeskeytyksiä, jopa räjähdysmäisiä sähköpurkauksia ja suuria teollisuus ja maastopaloja.

Lisäksi maaperään imeytyneet päästöt kuten hiilimonoksidi voi vahvistaa maastopaloja.

Kuumuus - ja muutenkin - maastoon tallentuneet kemikaalit voivat muodostaa myrkyllisiä tai

palavia, jopa räjähtäviä yhdistelmiä. Talouden ja politiikan ehkä suurin harha on siinä, jonka

Wayne W. Dyer tiivistää ajatukseksi: "Tuhlaamme energiaa siihen mikä on aina ollut ".

Tähän sisältyy suurin harha, nimittäin se, että " vana ei kuljeta venettä".

Eurooppa tuijottaakin historiaansa mutta ei pääse tästä historian vanastaan eroon vaan ikään kuin

varmuuden vuoksi toistaa taloudellisetkin virheet niin finanssipolitiikassa kuin kaikessa muussakin.

Ajetaan varmuuden vuoksi kaikki konkurssiin, kun niin in tehty ennenkin ja tehdään roskapankkeja

ja lyhennettyjä työaikoja, ties mitä ja lakkoillaan päälle ja tehdään työsulut päälle ja siirretään

tuotanto Kaukoitään, rikotaan valuuttapolitiikkaa...Jos se ei auta niin myrkytetään vaikka Helsingin

kaniinit saksalaisella myrkyllä, koska se on toiminut ennenkin (inkvisitio kohdistetaan luontoon).

Nykyisin puhutaan paljon lamasta mutta lama on korvien välissä, siinä ettei kehitetä riittävän

monipuolista ja luovaa lähestymistapaa. Pienistä kehitelmistä syntyy uusiotuotteiden valtavirta.

Sen ei tarvitse edustaa mitään spektaakkelimaista tuotantoajattelua. Paremminkin useat

mielikuvitukselliset kehitelmät alkavat virittää esiin uusia kehitelmiä. Pienikin, riittävän

toimiva idea voi poikia kymmeniä uusia ideoita. On vain niin että kansainväliset suuryritykset

ja sijoituskeinottelu usein pyrkivät estämään itsenäisen luovan toiminnan. Dyer esittääkin, että

"Tahdon voimalla päästään paljon heikommin tuloksiin kuin mielikuvituksella, joka on

yhdyssiteemme pyrkimyksen voimaan". Ja onhan näitä Suomalaisempia metodeitakin ollut, kuten

"aivoriihi", mutta kartellisoituminen ja klikkiytyminen on aina pyrkinyt taannuttamaan ja

jarruttamaan kehitystä ennenkin. Tai sitten on perinteekkäämmästä ei,ei,ei-asenteesta, jota itseään

pätevinä pitävät, uransa kanssa naimisissa olevat ja rutiniinsa urautuneet, kokemukseensa sokeasti

luottavat, negatiiviseen kielteisyyteen pukeutuneet henkilöt edustavat.

Yrityksessä luova ajattelu tarkoittaisi nykytilanteessa täydentävien tuotteiden etsimistä joista

tulee myöhemmin ehkä korvaavia tuotteita. Joku Wärtsilä joka valmistaa laivadieseleitä

voisi kehitellä pienveneisiin sopivaa biodiesel-perämoottoria, pyrkimättä kuitenkaan alussa

suurtuotantoon...tai vaikkapa tähtimoottori-ideasta kehitettyä tähtihöyrykonetta; tai peräti

luomudieselmoottoria lentokoneita varten; tai luomudiesel maastoautoa.

Siinä vaiheessa tietysti jos kehitystä alkaisi tapahtua huomiota herättävällä alalla kansainväliset

keinottelijat alkaisivat pommittaa omilla ideoillaan. Mutta juuri tähän ansaan ei pidä mennä eikä

kukaan taloustieteilijäkään ole sanonut, että yrityksen tulisi alistua orja-aseman asemaan

(Slave Driver) . Jokin puukkoja valmistava paja voisi kehitellä käsin tehtyjä kuokkia, tai

keittiöveitsisarjaa tai vaikkapa "linkkuveitsivesuria", jne.

Aivan uudenlainen talousdynamiikka perustuisi siihen, että jokainen valtio on vähintään viisikymmentäprosenttisesti omavarainen, eikä odota että jokin toinen valtio, kuten USA, toimii ainoana "talousveturina". Jos näin olisi ja vieläpä jokaisen valtion oma talousveturi kulkisi raiteillaan, eli noudattaisi oikeita, rehellisiä taloustieteellisiä periaatteita sekä valuuttasääntöjä (valtiollinen raha, kultakantaisesti laskettu valuutta), voisi olla että talous olisi tasapainoisempi. Päämäärähakuisuudessa pitää pyrkiä järkevään tarveharkintaiseen ajatteluun, kuten että talous on tasapainoista ja elintaso säilyy riittävän korkeana. Palkkataso tulee noudatella taloustieteellisiä realiteetteja. Ammattiliittojenkin tulisi ajatella päämäärähakuisuus, tavoitteet ja keinot uudella tavalla, eikä ajatella niin, että päämääränä on ennen kaikkea lakko, vaan ensisijaisesti tasapainoinen talous ja riittävän korkea elintaso ja tulotaso taloustieteellisemmin perustellen. Nykyajattelu onkin liian "draama-addiktiivista" kilpailuajattelu, jossa kaikki tehdään vaikeimman kautta riitelemällä,

lakkoilemalla, piehtaroimalla pakkomielteisesti erimielisyyksissä, jne.

Politiikot itse lietsovat "kilpailuhenkisyyttä" joka sitten johtaa hulluihinkin lakkoihin ja

ristiriitoihin. Vaikuttaakin siltä että Euroopassa on vieläkin liikaa keskiaikaisen inkivsitioajattelun tapaista "mein kampf"-tyyppistä taisteluajattelua, joka ei sovi nykyaikaiseen yhteiskuntaan.

Voidaan väittää myös, että itse asiassa politiikkojen käyttämä kieli on vanhanaikaista toinen toisia

sättivää negatiivisesti latautunutta kieltä, joka lietsoo myös lakkoja.

Euroopan perinne on niin sekopäisen tappelevan ristiriitaista aina 30-vuotisen sodan ajoilta lähtien,

ettei vieläkään osata kriterisoivaa ajattelua, jossa etsitään selkeitä perusteluja tekemisille ja

vaan vaalien allakin huudetaan lupauksia, ei niinkään pyritä tuomaan julki perusteltuja tavoitteita.

Politiikka käy omaa ”nuijien sotaansa” ja siirtää koko yhteiskuntaan perusteetonta ristiriita-ajattelua,

jossa kaikenlaiset epäkohdat muhivat.

Työtaisteluajattelu tulisi myös uusia. Taisteluajattelu tuntuukin liian "James Bondimaiselta".

Voitaisiin ajatella lakkosääntöjä, jotka määräävät lakon enimmäispituudeksi 5-vuorokautta, jonka jälkeen

lakkoa ei saa kuukauteen uusia. Vuodessa lakkopäiviä saisi olla esim. max. 15-päivää. Tämä on siitäkin hyvä

että se estää lakon pitkittyvät jona aikana ammattiyhdistyskassa tuhlaa vain rahansa ja tulee takaisin työelämään

taskut tyhjänä. Mielestäni Ihannelakko olisi sellainen, että se alkaisi puolleta päivin perjantaina ja päättyisi

sunnuntai-iltana (Työriita/työsopimusneuvottelut ovat ehkä meneillään) . Lakko sisältäisi myös lakkoillanvieton.

Kaikki lakkoilijat ja lakkoon osallistuvat työnantajan edustajat kutsutaan lakkotansseihin, joihin on pääsymaksu.

Poolit, ruuat, ym. kuuluvat hintaan. Tanssin ja orkesterin soiton väliajalla saa pitää 5 - 15- minuutin kannanottopuheita. Tanssiaisten ylimääräinen tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Tällä tavalla voidaan uudenlaista tavoitteenhakua kehittää. Ja jos Työnantaja pitää työsulkua, on tietysti korrektia, että sekin järjestää vastaavia tilaisuuksia työsulun piiriin kuuluville.

Risto Pöllänen Koneteknikko-ohjelmoija Lappeenranta