TS pääkirjoitus 5.2. ja KL4.2. artikkeli kertovat, että lääkäreiden, juristien, konsulttien ym. osakeyhtiöiden pääomatulo-/palkkatuloverokikkailulle tehdään loppu vuoden 2010 alusta alivaltiosihteeri Martti Hetemäen työryhmän ehdotuksesta, rajaten ulkopuolelle pienten yritysten omistajayrittäjät.

Hallitus ja alivaltiosihteerin työryhmä ei ilmeisesti ole tietoisia siitä, että

Lounais-Suomen verotuksen oikaisulautakunta on tehnyt veroasiamiehen esityksestä sellaisia päätöksiä, joissa yhtiöiden nettovarallisuuksia on jälkikäteen vuoden 2005 verotuksesta lähtien muutettu henkilökohtaisen varallisuuden puolelle, jolloin ne poistuvat ns. nettovarallisuudesta, pienentäen mm. kommandiittiyhtiöiden pääomaverotetun tulon osuutta.

Edellisen laman jälkeen, 1990-luvun lopulla lainsäätäjä katsoi hyväksi säätää lain, jolla varsinkin henkilöyritysten olosuhteita parannettiin.

Koska yrittäjä joutuu sijoittamaan liiketoimintaansa pääomia ja usein koko omaisuus on liiketoiminnan vakuutena, verotuksessa otettiin käyttöön käsite nettovarallisuus. Sillä yritettiin nostaa yritysten vakavaraisuusastetta ja antaa sitä kautta yrittäjälle yhtiöönsä sijoittamalle varallisuudelle myös pääomatuottoa.

Nettovarallisuuteen lasketaan yhtiön varat vähennettynä veloilla.

Niiden lisäksi nettovarallisuuteen lasketaan osa maksetuista palkoista, jotta tuettaisiin työvoimavaltaisia yrityksiä.

Nettovarallisuuden suuruus määrittää sen, kuinka suuri osa yhtiön tuloista verotetaan pääomatulona ja loput sitten yrittäjän henkilökohtaisena palkkatulona.

Koska nettovarallisuudesta oli verotuksellista hyötyä kannatti yrittäjän olla nostamatta koko jaettavissa olevaa kertaalleen verotettua voittoa kokonaan pois yrityksestä. Kaikki hyötyivät verottaja sai enemmän veroja, kun yrittäjän kannatti jättää harkitsemattomat tilinpäätösostoksensa ja muut kulurakennetta kasvattavat toimet tekemättä saadessaan yrityksen nettovarallisuuden mukaan verohyötyä.

Näin yhtiöiden taseet vahvistuivat aivan kuten valtiovalta ja lainsäätäjä olivat halunneetkin tapahtuvan. Tästä kaikkia tyydyttävästä lopputulemasta olen aikanaan keskustellutkin valtionvarainministerinä silloin olleen Sauli Niinistön kanssa Turun yrittäjien tilaisuudessa.

Nyt verottaja on kaatamassa tämän järjestelmän ilman hallituksen ja eduskunnan antamaa valtuutusta, mikäli lehtikirjoituksia on uskominen.

Hallitus ja eduskunta korkeimpina päättäjinä eivät näköjään tiedä, miten verottaja syö niiden yrittäjien tukemiseksi tekemiä päätöksiä .

Verottaja on 1990 luvun lopulta lähtien hyväksynyt henkilöyhtiön omistamat vuokra-asunnot yhtiön nettovarallisuuteen, mikä on luonnollista, koska vuokra-asunnon hankintakulu on tuotantovälineen hankkimiseksi suoritettu kulu!

Nyt Lounais-Suomen verotuksen oikaisulautakunta on jälkikäteen syksyllä 2008 tehnyt päätöksen, että vuokra-asuntojen hankintakuluja ei enää vuodesta 2005 lähtien enää hyväksytäkään nettovarallisuuteen.

Usealle yrittäjälle tämä tarkoittaa puuttumista 4-5 tilikauden asioihin jälkikäteen, joita yrittäjä ei voi enää muuttaa.

Hallitus on huolissaan asuntorakentamisen taantumisesta. - Niin pitääkin olla!

Silti se tekee tällaisia päätöksiä verottajansa kautta, joilla viedään pienyhtiöiltä pois mahdollisuus vuokra-asuntotuotannon tukemiseen.

Eihän ole mieltä ostaa vuokra-asuntoja yhtiölle ja maksaa yhtiön kassasta varainsiirtoveroja, kun valtiovalta mielivaltaisesti jälkeenpäin voi ilmoittaa, ettei näitä enää hyväksytä yhtiön nettovarallisuuteen, vaan ne katsotaan henkilökohtaiseksi omaisuudeksi.

Lisäksi veroasiamies haluaa hallita yhtiöiden rahavaroja, siirtämällä niitä jälkikäteen pois nettovarallisuuden piiristä.

Sekkitilillä ei saisi olla ”liikaa” rahaa ja parempikorkoisia tilejä yritys ei saisi veroasiamiehen mukaan lainkaan käyttää.

Tuntuu kovin oudolta, että Suomessa veroasiamies haluaa johtaa henkilöyhtiöiden sijoitustoimintaa, määräten, miten yhtiön varallisuutta tule käyttää ja missä tilimuodossa se saa olla.

Tämä tällainen mielivaltainen jälkikäteen tapahtuva menettely vetoamalla siihen, että ”liiketoiminta on ollut kannattavaa” vaikuttaa minusta vanhalta neuvostotalouden jäänteeltä, eikä Suomen hallituksen johtamalta asialliselta ja yrittäjäystävälliseltä toiminnalta.

Jos nyt verottajalla katsotaan olevan oikeus jälkikäteen tapahtuvaan muutokseen, pitäisi yrittäjällä olla oikeus jälkikäteen kasvattaa yhtiön kulurakennetta ja maksaa lisää esim. YEL-maksuja ja vapaaehtoisia eläkemaksuja. - Tämä ei varmaan ole enää mahdollista, mikä kertoo verottajan/hallituksen toimien absurdiudesta

Lainmuutoksissa ja verotuskäytännön muutoksissa pitää olla siirtymäaika, jotta yhtiöllä/verovelvollisella on kohtuullinen aika sopeutua uuteen käytäntöön.

Näkisin mielelläni, että ministeri Katainen antaisi selvityksen siihen, miksi hallitus puhuu yrittäjyydestä ja yrittäjäystävällisyydestä aivan muuta kuin sen hallitsema verottaja käytännössä tekee?