Suomalaiset asiakkuuksista vastaavat päättäjät lähestyvät asiakaskokemuksen mittaamista väärästä näkökulmasta. Perinteisesti asiakaspalvelu nähdään Suomessa kustannuslähtöisenä toimintona. Päämääränä on haluttu tavoitettavuus eli lyhyt jonotusaika mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Tällöin tärkeimmäksi mittariksi nousee se, mikä on kustannus per hoidettu asiakaspuhelu.
Asiakaskokemuksen mittaaminen tulisi kuitenkin nähdä uudenlaisesta johtamis- ja asiakasajattelun näkökulmasta. Syynä on se, että palvelunäkökulma on puuttunut toiminnasta tai sitä on mitattu harvoin eli kerran puolessa vuodessa tai vuodessa. Henkilöstön palkitsemiseen on vaikuttanut pääasiassa vain tehokkuus eli moneenko puheluun vastataan tietyn ajan kuluessa. Se ohjaa henkilöstöä väistämättä tekemään asiat nopeasti ja unohtamaan palvelun sekä ystävällisyyden merkityksen.
Perinteisen ajattelun myötä kaupan ala maassamme ei osaa käyttää asiakaspalautetta jatkuvan parantamisen lähteenä. Samalla ihmetellään, miksi ruotsalaiset osaavat luoda kaupan alan palveluinnovaatioita ja miksi suomalaiset vähittäiskaupan palveluinnovaatiot loistavat poissaolollaan. Yksi onnistujista maassamme on Helsingin Energia, joka seuraa asiakaskokemusta reaaliaikaisesti samalla tavalla kuin puhelinpalvelun kustannustehokkuuttakin seurataan. Näin käännetään kolikon molemmat puolet eli asiakaspalvelun mittaaminen tehdään kustannustehokkaasti ja laadukkaasti.
Itse olen seurannut ja ollut mukana asiakaspalvelun projekteissa vuodesta 2005 asti. Sinä aikana monikaan asia asiakaspalvelussa ei ole muuttunut tai kehittynyt. Ainoaksi trendiksi on jäänyt ulkoistusten lisääntyminen, jolla turhan usein on tavoiteltu pelkkiä kustannussäästöjä. Johto ei tällöin ymmärrä asiakaspalvelun arvoa tai vaihtoehtoisesti asiakaspalvelu ei osaa perustella ja tuottaa riittävän näkyvää arvoa yritykselle.
Mitkä voisivat sitten olla ne tekijät, jotka kasvattavat asiakaskokemusta, nostavat esille palvelumyönteistä kulttuuria sekä tämän myötä lisäävät yritysten kasvumahdollisuuksia? Nostan esille viisi tekijää. Ensimmäiseksi, avainmittariksi on nostettava suositteluhalukkuus eli mitä enemmän suosittelijoita yrityksellä on, sitä voimakkaammin yritys kasvaa. Ruotsalaiset ovat jo pitkään mitanneet asiakaskokemustaan suositteluhalukkuuslukeman avulla.
Toiseksi, jatkuvan seurannan tärkeys nousee esille, kun asiakkaalla on huono palvelukokemus. Kehno kokemus kannattaa yrittää korjata, koska se luo tutkimusten mukaan ylivertaista asiakasuskollisuutta. Jos kokemus on positiivinen, asiakas pitäisi saada suosittelemaan yritystä.
Kolmanneksi, mittaamistapa vaikuttaa tuloksiin. Kerran vuodessa tehtävät poikkileikkaavat asiakastyytyväisyystutkimukset auttavat kertomaan vain vähän siitä, miten toimintaa pitäisi kehittää. Painopisteenä pitäisi olla jatkuva asiakaskokemuksen seuranta, kehittäminen ja johtaminen.
Neljänneksi, ei syytä huoleen. Meillä on jo nyt työkaluja, jotka tuottavat reaaliaikaista tietoa asiakaskokemuksesta. Heikot poikkeamat on havaittava ja korjattava nopeasti. Heikko asiakaskokemus ja vähäisten suosittelijoiden määrä johtaa myynnin laskuun.
Viidenneksi, meidän on saatava tietoa jokaisesta asiakaskohtaamisesta ja kehitettävä henkilöstöä sekä valmennettava heitä entistä laadukkaamman asiakaskokemuksen tuottamiseen. Asiakastyytyväisyys syntyy lopulta näistä kohtaamisista.
Maamme yritysten pitäisi nostaa asiakkaan saama kokemus kustannuksien rinnalle, kun ne miettivät kokonaisvaltaista asiakaspalvelun mittaamistapaa. Muuten asiakaspalvelun innovaatiotarinat jäävät syntymättä.
Suomessa ei nähdä metsää puilta asiakaspalvelussa
Suomalaiset asiakkuuksista vastaavat päättäjät lähestyvät asiakaskokemuksen mittaamista väärästä näkökulmasta. Perinteisesti asiakaspalvelu nähdään Suomessa kustannuslähtöisenä toimintona. Päämääränä on haluttu tavoitettavuus eli lyhyt jonotusaika mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Tällöin tärkeimmäksi mittariksi nousee se, mikä on kustannus per hoidettu asiakaspuhelu.
Asiakaskokemuksen mittaaminen tulisi kuitenkin nähdä uudenlaisesta johtamis- ja asiakasajattelun näkökulmasta. Syynä on se, että palvelunäkökulma on puuttunut toiminnasta tai sitä on mitattu harvoin eli kerran puolessa vuodessa tai vuodessa. Henkilöstön palkitsemiseen on vaikuttanut pääasiassa vain tehokkuus eli moneenko puheluun vastataan tietyn ajan kuluessa. Se ohjaa henkilöstöä väistämättä tekemään asiat nopeasti ja unohtamaan palvelun sekä ystävällisyyden merkityksen.
Perinteisen ajattelun myötä kaupan ala maassamme ei osaa käyttää asiakaspalautetta jatkuvan parantamisen lähteenä. Samalla ihmetellään, miksi ruotsalaiset osaavat luoda kaupan alan palveluinnovaatioita ja miksi suomalaiset vähittäiskaupan palveluinnovaatiot loistavat poissaolollaan. Yksi onnistujista maassamme on Helsingin Energia, joka seuraa asiakaskokemusta reaaliaikaisesti samalla tavalla kuin puhelinpalvelun kustannustehokkuuttakin seurataan. Näin käännetään kolikon molemmat puolet eli asiakaspalvelun mittaaminen tehdään kustannustehokkaasti ja laadukkaasti.
Itse olen seurannut ja ollut mukana asiakaspalvelun projekteissa vuodesta 2005 asti. Sinä aikana monikaan asia asiakaspalvelussa ei ole muuttunut tai kehittynyt. Ainoaksi trendiksi on jäänyt ulkoistusten lisääntyminen, jolla turhan usein on tavoiteltu pelkkiä kustannussäästöjä. Johto ei tällöin ymmärrä asiakaspalvelun arvoa tai vaihtoehtoisesti asiakaspalvelu ei osaa perustella ja tuottaa riittävän näkyvää arvoa yritykselle.
Mitkä voisivat sitten olla ne tekijät, jotka kasvattavat asiakaskokemusta, nostavat esille palvelumyönteistä kulttuuria sekä tämän myötä lisäävät yritysten kasvumahdollisuuksia? Nostan esille viisi tekijää. Ensimmäiseksi, avainmittariksi on nostettava suositteluhalukkuus eli mitä enemmän suosittelijoita yrityksellä on, sitä voimakkaammin yritys kasvaa. Ruotsalaiset ovat jo pitkään mitanneet asiakaskokemustaan suositteluhalukkuuslukeman avulla.
Toiseksi, jatkuvan seurannan tärkeys nousee esille, kun asiakkaalla on huono palvelukokemus. Kehno kokemus kannattaa yrittää korjata, koska se luo tutkimusten mukaan ylivertaista asiakasuskollisuutta. Jos kokemus on positiivinen, asiakas pitäisi saada suosittelemaan yritystä.
Kolmanneksi, mittaamistapa vaikuttaa tuloksiin. Kerran vuodessa tehtävät poikkileikkaavat asiakastyytyväisyystutkimukset auttavat kertomaan vain vähän siitä, miten toimintaa pitäisi kehittää. Painopisteenä pitäisi olla jatkuva asiakaskokemuksen seuranta, kehittäminen ja johtaminen.
Neljänneksi, ei syytä huoleen. Meillä on jo nyt työkaluja, jotka tuottavat reaaliaikaista tietoa asiakaskokemuksesta. Heikot poikkeamat on havaittava ja korjattava nopeasti. Heikko asiakaskokemus ja vähäisten suosittelijoiden määrä johtaa myynnin laskuun.
Viidenneksi, meidän on saatava tietoa jokaisesta asiakaskohtaamisesta ja kehitettävä henkilöstöä sekä valmennettava heitä entistä laadukkaamman asiakaskokemuksen tuottamiseen. Asiakastyytyväisyys syntyy lopulta näistä kohtaamisista.
Maamme yritysten pitäisi nostaa asiakkaan saama kokemus kustannuksien rinnalle, kun ne miettivät kokonaisvaltaista asiakaspalvelun mittaamistapaa. Muuten asiakaspalvelun innovaatiotarinat jäävät syntymättä.
Jukka Hyttinen
toimitusjohtaja
SN4Mobile Oy, jukka.hyttinen(a)sn4mobile.com