Joka toinen suomalainen on sitä mieltä, että vain ”hullu” ryhtyy yrittäjäksi. Pistää yrittäjänä miettimään omaa terveydentilaa…

EVA:n uuden, keväällä 2011 julkaistun arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 49% suomalaisista katsoo, että yrittäjyyteen liittyy niin suuria maksuja ja riskejä, että vain ”hullu” ryhtyy turvallisen palkkatyön sijaan yrittäjäksi. Toisaalta samaisen tutkimuksen mukaan seitsemän kymmenestä (69%) katsoo, että mikäli maassamme suhtauduttaisiin myönteisemmin yrittämiseen, siitä hyötyisi koko yhteiskunta. Asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat ennätyksellisen myönteiset. Suomalaisilla on siis yrittäjyydestä periaatteessa myönteinen kuva: yrittäjä on ahkera työn sankari, joka ottamalla riskiä luo parhaimmillaan muillekin työtä. Nuorten asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat nekin myönteisiä, mutta yrittäjäksi ei ole kauheaa hinkua. Voisikin olla syytä tarkastella sitä, mitä yrittäjyys tänä päivänä on. Millaisia tapoja on olla yrittäjä?

Yrittäjä on pitkään näyttäytynyt yhteiskunnallisessa keskustelussa narisijana. Eikä ilmeisesti suotta kun jopa joka toinen suomalainenkin on sitä mieltä, että yrittäjyyteen sisältyy niin suuria maksuja ja riskejä, ettei yrittäjyys houkuttele. Valittamalla pitkiä päiviä, rankkaa raadantaa ja sitä, ettei yrittäjä näe sen paremmin lomia kuin perhettään, on kuitenkin luotu vain stereotypinen yrittäjäkuva. Osa on sellaisia, osa ei. Yrittäjyydestä on myös puhuttu pitkälti taloudellisin määrein. Osingoista tai palkkakuluista, yrittäjyyteen liittyvistä kustannuksista tai suurista voitoista. Konkursseistakin. Yrittäjyys arkipäiväisenä toimintona on kuitenkin jotain vähän muuta. Tapa tehdä töitä. Ideologiakin. Ja tämä idea saattaa olla houkuttelevampi nyt kuin koskaan.

EVA:n tutkimuksessa tutkittiin työelämää myös palkkatyön näkökulmasta. Kahdeksan kymmenestä (82%) katsoo tutkimuksen mukaan, että suomalaisilla työpaikoilla työskennellään nykyisin ylikierroksilla ja niin kovan paineen alla, että moni palaa ennenaikaisesti loppuun. Vain alle 10 prosenttia suomalaisista on tämän väitteen kanssa eri mieltä. Ihmiset etsivät työlleen yhä enemmän merkitystä ja yhä enemmän vapautta. Työn tekeminen on motivoivaa jos kokee tekevänsä jotain tärkeää, olevansa osa suunnitelmaa eikä vain pieni mutterin vääntäjä jossain. Työn tekemisen tavoissa toivotaan yhä enemmän yksilölähtöisyyttä; miksi tehdä töitä ”vanhan kaavan ” mukaan vain tottumuksesta kun niitä voi tehdä joustavammin, tehokkaammin ja järkevämminkin. Työ voi myös edistää hyviä päämääriä, toteuttaa maailmankatsomusta, palvella globaalien ongelmien ratkaisijana tai hyvän tekemisen tapana. Parhaimmillaan kaikkea tätä voi kuitenkin kokea yrittäjänä.

Yhä useampi omaa yritystoimintaa harkitseva saattaakin miettiä voittojen ja osinkojen sijaan mielekkyyttä. Elämän mielekkyys syntyy työn ja muun elämän tasapainosta ja siitä, että työ itsessään on mielekästä. Oma yritys voi olla tähän erinomainen työkalu. Yrittäjäksi ei ehkä enää niinkään hakeuduta siksi, että samaistutaan yrittäjien ”heimoon” tai joskus vähän sisäänpäin lämpiäväänkin ”klaaniin” vaan siksi, että halutaan toteuttaa omat ideat. Yrittäjyys voi olla tapa toteuttaa omaa ideologiaakin, mitä esimerkiksi moni sosiaalinen yrittäjä toiminnallaan todistaa. Kun toiminnalla on missio, riskikin on ottamisen arvoinen.

Entä jos riski pelottaa? Voidaanko luoda ilmapiiri, missä yrittäjyyden riskit olisivat pienemmät, voisiko yrittäminen olla jopa riskitöntä? Ei voi. Eikä sen pidäkään olla. Ollaanpa rehellisiä. Yksi yrittäjyyden kiintoisimmista piirteistä on juuri riski. Eikö onnistuminen ole monin kerroin miellyttävämpää jos siihen sisältyy riski? Eikö itse asiassa kaikki hienot asiat maailmassa tapahdu juuri siksi, että ottaa riskin? Uskaltaa tehdä asioita puhumisen sijaan. Maailma on ideoita ja lätinää täynnä. Tarvitaan se ihminen, joka ottaa asian omakseen, laittaa itsensä isosti likoon ja tekee sen. Se on yrittäjä. Hullu tai ei. Ehkä myös aika onnellinen. Monasti kadehdittavakin.

Kirsi Piha
yrittäjä